Askartelun iloa

Rakas ystäväni ehdotti taannoin, että tekisimme lapsillemme viikko-ohjelman. 

Tarkoituksena siis lapsen maailmaan sopiva ”kartta”, jossa kuvia apuna käyttäen on näkyvillä viikon aikataulu ja tapahtumat, vähän kuten lukujärjestyksessä. Tähän ystäväni ajatukseen kuului siis, että KAHDESTAAN ASKARTELISIMME tuollaiset lapsillemme. Ei siis mitään lasten kanssa askartelua. J

Niin rakas kuin ystäväni onkin, täytyy todeta, että hän on ihan yhtä vähän pullantuoksuinen ja askarteleva äiti, kuin minäkin. Hän tosin on luova ja taiteellinen ihminen kyllä muutoin!

Elämässä pitää olla haasteita ja niinpä me kuitenkin päätimme haastaa itsemme kyseiseen projektiin. Ystäväni oli tehtävän aivot, sitä ei varmaankaan tarvi enempää korostaa! J

Häneltä löytyi visio ja sitä lähdimme toteuttamaan.

Tarvikkeiden ostaminen sujui onneksi Sinellin ammattilaisen opastuksella. Materiaalin ollessa hallussa, alkoikin se haastavin vaihe, ideasta toteutukseen. Täytyy sanoa, että meillä oli yllättäen mielettömän hauskaa tämän projektin parissa! 

Viivottimella mitatut kartonginpalat eivät jostain syystä olleetkaan yhtä suuria.... J

Omat koulumuistot palasivat mieleen kontaktimuovilla kartonkeja päällystellessä. Täytyy sanoa, että kontaktimuovi ei ole enää entisensä. Se liukuu ilman kuplia ja taisteluita paikalleen kuin sukka!! Löysimme myös liitutaulukontaktimuovia(!!!), jota käytimme päiväruuduissa, jotta niihin voi tarvittaessa myös kirjoittaa. Tehtävälaput saa sitten päiväruutuihin kiinni sinitarralla (joka sekin on nykyään valkoista, eikä jätä rasvatahroja jälkeensä...!). Tehtävälappujen kuvat on muuten printattu netistä ja kontaktimuovilla kiinnitetty luonnonvalkoiseen kartonkiin.

Moninaisten vaiheiden jälkeen lopputulos on seinään ripustamista vaille valmis! Tähän ripustamiseen päädyimme konsultointien jälkeen käyttämään henkarimallista ratkaisua. Suhteellisen painavan kartonkitaideteoksen olisi syytä pysyä nimittäin seinällä myös termiittien siihen tarttuessa. 

Lopputulos on minun kädentaitoihini nähden oikein hyvä! J

Suosittelen, menkää välillä oman mukavuusalueenne ulkopuolelle, saatatte yllättyä! ;)

Vaalihuumaa

Niin, mistä se ajatus sitten lähti.

Haluan blogissani valottaa arkea kaikkine mausteineen. Kaikkea sitä, mitä äidit tekee. Siitä blogin nimikin juontaa juurensa. Nuoruudessani seurasin hupaisaa suomalaista sarjaa ”Kyllä isä osaa”. Tuo isä oli kaikessa innolla mukana, vaikka lopputulos ei aina mennyt ihan kuten Strömssössä. Persoonana osaan samaistua tuohon hahmoon. Haluan aina mennä mukaan, vaikka lopputulos ei välttämättä ole oppikirjoista. Kuten tuossa sarjassakin, niin huumorilla pääsee lopulta aina pitkälle ja siihen minäkin elämässä luotan!

Tykkään pistää lusikkani joka soppaan ja lupaudun aina (melkein) kaikkeen mukaan. Innostun helposti kaikesta uudesta. Minulla on mielipide ihan joka asiasta ja olen aina tykännyt sen myös ääneen sanoa.

Tähän teemaan nivoutuu ensimmäinen blogitekstini, sillä olen päättänyt lähteä ehdolle KUNTAVAALEIHIN! Olen Kokoomuksen ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä.

Tänään siis ”Äiti Osaa” politiikkaa!!

Olen aina ollut poliittisesti aktiivinen ja pitänyt kansalaisvelvollisuutena äänestää!

Nyt minulla on siis hieno tilanne, kun voin äänestää itseäni J.

Pienen lapsen äitinä sitä näkee oman kaupunkinsa ihan uusin silmin ja tärkeimmät päätökset näistä kunnan asioista tehdään kunnanvaltuustossa, jonne nyt olen pyrkimässä. Haluan itse päästä vaikuttamaan kaupunkimme tulevaisuuteen ja minulla oli tunne, ettei tällä hetkellä ole puoluetta tai henkilöä, jonka takana voisin oikeasti seistä ja joka saisi asioita tapahtumaan. Paras tapa vaikuttaa, on mennä itse mukaan!

Kliseeltä kuulostava ”Olen kaikkien helsinkiläisten asialla” –slogan on aika pitkälti sitä, mitä tavoittelen. Toki minua erityisesti ajaa lapsiperheiden arkiset asiat. Päivähoidon muutokset ja isot ryhmät kauhistuttavat minua. Varhaiskasvatus on ajettu aivan liian ahtaalle. Olen sitä mieltä, että tulevaisuudessa saamme maksaa tästä kovan hinnan ellemme nyt reagoi asiaan välittömästi! Vanhempien kyky, mahdollisuus ja halu käydä työssä määräytyy pitkälti siitä, minkälainen varhaiskasvatus heidän jälkikasvullaan on silloin, kun ovat itse muualla.

Tähän agendaan liittyen mielestäni olisi panostettava ehdottomasti kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen. Niihin on löydettävä yhteisymmärrys, jolla saadaan turvattua laadukas opetus ja koulutus, sillä niillä me tulemme yhteiskuntana kilpailemaan jatkossakin.

Minusta olisi myös hyvä, että niinkin merkityksettömät tai merkitykselliset asiat, kuten roska-astioiden määrä koiran jätteille, olisi saatava kuntoon. Koiran omistajana nuo jätteet tulee aina kerättyä, mutta roska-astioiden puute ajaa varmasti monet välinpitämättömyyden tilaan. Kaupungin rakentaminen ja ihmisten viihtyvyys on paljon myös pieniä asioita.

Kaupungin liikennesuunnittelu on näkemykseni pohjalta mennyt niin sanotusti metsään. Tällä hetkellä yksityisautot, tavara- ja julkinen liikenne, pyöräilijät ja jalan matkaa taittavat, joutuvat kaikki kärsimään vallitsevasta tilanteesta. Osittain syynä on jatkuvat muutokset kaupungissa, mutta kaikkeen tuota on turha käyttää verukkeena. Tähän olisi löydyttävä ratkaisu, minulla sitä ei vielä ole, mutta toivottavasti saan olla mukana työryhmässä sitä miettimässä ja siitä päättämässä.

Sitten se suurin ja monimutkaisin tekijä tässä kaikessa, RAHA. Mistä sitä saadaan ja miten se sitten järkevästi käytetään. Tätä jään pohtimaan...

Tämän kaiken pohdinnan seurauksena tuntui, etten halua jäädä vain nurkkapöytiin jupisemaan.

Siitä se ajatus sitten lähti J