Niin, mistä se ajatus sitten lähti.
Haluan blogissani valottaa arkea kaikkine mausteineen.
Kaikkea sitä, mitä äidit tekee. Siitä blogin nimikin juontaa juurensa.
Nuoruudessani seurasin hupaisaa suomalaista sarjaa ”Kyllä isä osaa”. Tuo isä
oli kaikessa innolla mukana, vaikka lopputulos ei aina mennyt ihan kuten
Strömssössä. Persoonana osaan samaistua tuohon hahmoon. Haluan aina mennä
mukaan, vaikka lopputulos ei välttämättä ole oppikirjoista. Kuten tuossa
sarjassakin, niin huumorilla pääsee lopulta aina pitkälle ja siihen minäkin
elämässä luotan!
Tykkään pistää lusikkani joka soppaan ja lupaudun aina
(melkein) kaikkeen mukaan. Innostun helposti kaikesta uudesta. Minulla on
mielipide ihan joka asiasta ja olen aina tykännyt sen myös ääneen sanoa.
Tähän teemaan nivoutuu ensimmäinen blogitekstini, sillä olen
päättänyt lähteä ehdolle KUNTAVAALEIHIN! Olen Kokoomuksen ehdokkaana Helsingin
vaalipiirissä.
Tänään siis ”Äiti Osaa” politiikkaa!!
Olen aina ollut poliittisesti aktiivinen ja pitänyt
kansalaisvelvollisuutena äänestää!
Nyt minulla on siis hieno tilanne, kun voin äänestää itseäni
J.
Pienen lapsen äitinä sitä näkee oman kaupunkinsa ihan uusin
silmin ja tärkeimmät päätökset näistä kunnan asioista tehdään
kunnanvaltuustossa, jonne nyt olen pyrkimässä. Haluan itse päästä vaikuttamaan
kaupunkimme tulevaisuuteen ja minulla oli tunne, ettei tällä hetkellä ole
puoluetta tai henkilöä, jonka takana voisin oikeasti seistä ja joka saisi
asioita tapahtumaan. Paras tapa vaikuttaa, on mennä itse mukaan!
Kliseeltä kuulostava ”Olen kaikkien helsinkiläisten asialla”
–slogan on aika pitkälti sitä, mitä tavoittelen. Toki minua erityisesti ajaa
lapsiperheiden arkiset asiat. Päivähoidon muutokset ja isot ryhmät
kauhistuttavat minua. Varhaiskasvatus on ajettu aivan liian ahtaalle. Olen sitä
mieltä, että tulevaisuudessa saamme maksaa tästä kovan hinnan ellemme nyt
reagoi asiaan välittömästi! Vanhempien kyky, mahdollisuus ja halu käydä työssä
määräytyy pitkälti siitä, minkälainen varhaiskasvatus heidän jälkikasvullaan on
silloin, kun ovat itse muualla.
Tähän agendaan liittyen mielestäni olisi panostettava
ehdottomasti kaikkeen kasvatukseen ja koulutukseen. Niihin on löydettävä
yhteisymmärrys, jolla saadaan turvattua laadukas opetus ja koulutus, sillä
niillä me tulemme yhteiskuntana kilpailemaan jatkossakin.
Minusta olisi myös hyvä, että niinkin merkityksettömät tai
merkitykselliset asiat, kuten roska-astioiden määrä koiran jätteille, olisi
saatava kuntoon. Koiran omistajana nuo jätteet tulee aina kerättyä, mutta
roska-astioiden puute ajaa varmasti monet välinpitämättömyyden tilaan.
Kaupungin rakentaminen ja ihmisten viihtyvyys on paljon myös pieniä asioita.
Kaupungin liikennesuunnittelu on näkemykseni pohjalta mennyt
niin sanotusti metsään. Tällä hetkellä yksityisautot, tavara- ja julkinen
liikenne, pyöräilijät ja jalan matkaa taittavat, joutuvat kaikki kärsimään
vallitsevasta tilanteesta. Osittain syynä on jatkuvat muutokset kaupungissa,
mutta kaikkeen tuota on turha käyttää verukkeena. Tähän olisi löydyttävä
ratkaisu, minulla sitä ei vielä ole, mutta toivottavasti saan olla mukana
työryhmässä sitä miettimässä ja siitä päättämässä.
Sitten se suurin ja monimutkaisin tekijä tässä kaikessa,
RAHA. Mistä sitä saadaan ja miten se sitten järkevästi käytetään. Tätä jään
pohtimaan...
Tämän kaiken pohdinnan seurauksena tuntui, etten halua jäädä
vain nurkkapöytiin jupisemaan.
Siitä se ajatus sitten lähti J